Alkukuvia

Tässä kolme kuvaa siitä, miltä hampaat näyttävät ennen six month smile -hoidon aloittamista. Kuvissa on jo poistettu alarivin kieroon kääntynyt hammas. 

Näissä kuvissa näkee erot hyvin. Tuo toinen puoli on pysynyt ihan ok kunnossa, mutta toisella puolella on tapahtunut se suurin muutos. 

Oikealla puolella hampaat ovat liikkuneet niin ylhäällä kuin alhaallakin ja sen näkee hyvin näissä kuvissa. Toinen etuhammas on ilmeisesti virheasennosta johtuen myös kasvanut ihan eri pituuteen kuin toinen, ainakin se näyttää siltä. 

Ei nättiä, mutta tästä on nyt vara parantaa *heh*

Hampaanpoisto

 

 

 

 

Poistopäivä. Aika oli kello 8.00 ja nyt 8.30 istun jo junassa matkalla takaisin kotiin. Äskeinen hampaanpoisto tuntuu jo kaukaiselta asialta. 

 

Hannu Vartiainen poisti alaleuasta tuon eniten kieroon työntyneen kiusankappaleen näppärästi ja määrätietoisesti, ihan vain pihdeillä nitkutellen. Jännitti, mutta ei poistoa juuri edes huomannut, kun silmät oikein rutisti kiinni.
 

Torstaina homma jatkuu, silloin kiinnitetään kojeet.

Hampaan otin mukaan, sillä todistettavasti Hammaskeiju on vieraillut ainakin lasten tyynyjen alla.

Muottien otto hampaista

Syyskuun eka päivä kävin taas vastaanotolla. Tarkoituksena oli ottaa jäljennökset hampaista ja niin tehtiinkin. Toimenpide tuntui miltei yhtä kurjalta kuin aikaisemminkin nuoruuteni oikomishoidossa, mutta kestin kuin aikuinen nainen, vaikka sydän jyskyttikin voimakkaasti ja veri kohisi korvissa.

Kai Karlsson tiimeineen oli tehnyt suunnitelman, jonka mukaisesti alaleuastani poistetaan yksi hammas. On ihan jo maalaisjärjelläkin ajateltuna varsin suuritöinen operaatio saada 6mm leveä hammas mahtumaan 2mm leveään koloon. Sain ajan syyskuun loppuun hampaan poistoon Karlssonin kollegalle Hannu Vartiaiselle. Jännään sitä poistoa nyt aivan kamalasti. Koskaan ei ole minulta irrotettu hammasta ja vaikka kuinka järki sanoo sen olevan tosi pikainen operaatio yksijuurisen pienen hampaan ollessa kyseessä, perhosparvi lentelee vatsassa ihan pelkästä ajatuksesta.

Olen tässä nyt parin viikon aikana ottanut puheeksi oikomishoitoon ryhtymiseni. Moni on katsonut minua hämmästyneenä, että miksi ihmeessä, mutta toisaalta ymmärtänytkin asian hyvin. Olen nyt 41-vuotias ja yhtään ei ole liian myöhäistä sijoittaa itseeni tässä vaiheessa.

Leuka pystyssä ryhdyn tähän. Ilolla.